Roskasakkia-blogi

Yllätyksiä mummun matkalaukusta

31. elokuu pm 2010

Kävipä tässä eilettäin niin, että lajittelupihalle tuli kuorma. Oli siivottu mummun (tai pappan) jäämistöä. Kaikenlaista vanhaa kamaa oli hävitettävänä. Kuorma purettiin, asiakas poistui ja kaikki vaikutti olevan ihan OK.

Päivän päälle lajittelupihan hoitaja teki tavallista työtään, tarkasti ohikulkiessaan lavoja, että lajittelu on varmasti mennyt oikein. Kaatopaikalle menossa olevalla sekajätelavalla hän huomasi vanhan matkalaukun.

Mikä lie vaisto sanoi, että pitää tarkistaa, onko se matkalaukku oikeasti tyhjä?

No, ei ollut. Sisältö vaikutti vahvasti siltä, että sen oikea paikka ei ainakaan ole kaatopaikan penkka. Ruskeita lasipulloja, kuluneita etikettejä, valkoista kidejauhetta…

Vanhasta matkalaukusta löytyi melkoinen satsi vanhoja kemikaaleja.

Kirkkaassa lasipullossa oli elohopeaa (!) ja pullon suulla vain tavallinen korkki. Muiden pullojen sisällöstä oli vain epämääräisiä vihjeitä, kuten haalistuneita etikettejä. Ongelmajätevaraston ammattimiehet tutkivat pullojen sisältöä mm. pH-kokein. Mystisimmän pullon sisältö näytti tältä:

Omituisen kirkkaan sinistä - mitä ihmettä tämä on?

Selvisi, että aineet olivat entisaikaisia lääkkeitä, niiltä hurjilta ajoilta kun ihmistä lääkittiin sellaisilla kemikaaleilla, joita nykyään ei edes myydä. Pullossa oleva valkoinen jauhe oli etiketin perusteella natriumsulfaattia (paremmin tunnettu nimellä glaubersuola, jota tosin on laimeana versiona nykyäänkin saatavana). pH-testissä se osoittautui hyvin emäksiseksi. Vaaleanpunainen liuos oli niin ikään etiketin vihjeen perusteella erittäin emäksistä fenoliftaleiinia. Molempia on käytetty joskus aikoinaan ummetuslääkkeenä. Jälkimmäisen käytöstä luovuttiin, koska sen arveltiin aiheuttavan maksavaurioita (lähde: Wikipedia).

Pinkkiä lääkettä

Ihanan pinkkiä! Kemikaaleissa kirkas väri merkitsee kyllä jotain muuta kuin ihanaa

Kirkkaan sinisten kiteiden arvoitus on vielä osittain ratkaisematta. Paras valistunut arvaus on kuparisulfaatti, jota on ehkä käytetty ennen vanhaan oksetuslääkkeenä, nykyään sitä pidetään liian myrkyllisenä siihen tarkoitukseen. Kuparisulfaattia on käytetty myös liuoksena iho-ongelmiin, kuten sienitauteihin. Toki kemikaalialle on paljon muitakin käyttötarkoituksia, joten ei tiedetä, miksi mummulla on sitä ollut matkalaukussaan.

Vanhojen ruskeiden lasipullojen kanssa kannattaa pelata varman päälle. Niissä voi olla melkeinpä mitä vain

Vanhojen kemikaalien kanssa on syytä olla todella varovainen. Kaikki jätteet, jotka voivat olla haitallisia ihmiselle tai ympäristölle, lasketaan ongelmajätteiksi.  Ne pitää tuoda erillään muusta jätteestä jätekeskukseen tai hyötyjäteasemalle. Kodin ongelmajätteet otetaan vastaan maksutta.

Kannattaa siis olla tarkkana, varsinkin vanhoja rakennuksia ja vanhojen ihmisten tavaroita siivottaessa. Aina ei paikalla ole valpasta lajittelupihan hoitajaa, jonka vaisto varoittaa vaarasta.

 



Savua ja sinisiä valoja

24. elokuu am 2010

Tulipalo ongelmajätevarastolla.  Ilmassa ammoniakin hajua, epäily kemikaalivuodosta. Yksi työntekijä loukkaantunut. Apua hälytetty.

Tästä käynnistyi Vestian ja Jokilaaksojen Pelastuslaitoksen yhteinen onnettomuusharjoitus. Tarkoituksena oli harjoitella pelastustoimia sekä viestintää kriisitilanteessa sekä testata menettelyohjeita, jotka on laadittu hätätilanteiden varalle.

Alkupelastusta harjoiteltiin ensin niin, että ongelmajätevaraston työntekijä suoritti alkusammutusta käsisammuttimella. Hän ei saanut paloa sammumaan, vaan altustui ilmassa olevalle kitkerälle höyrylle ja savulle ja pakeni kiireesti ulos ongelmajätevarastosta. Samalla hän löi silmäkulmansa oven pieleen. Silmäkulmavamma muuten maskeerattiin ketsupilla :-) . Työkaveri näki tilanteen, tuli apuun ja hälyytti palokunnan sekä ilmoitti tilanteesta johdolle.

Harjoituksessa kuvattiin tilannetta, joka alkoi maalijätekonttiin tuodusta pellavaöljyllä kastellusta rätistä. Pellavaöljyä käytetään paljon puutöissä ja se on herkästi itsesyttyvää. Rätit tulisi polttaa kotona tai kastella vedellä läpimäriksi. Maalijätekontissa pellavaöljyrätti lämpeni ja syttyi. Tästä seurasi tulipalo, joka sulatti tilapäisessä säilytyksessä olleeseen ammoniakkivettä sisältäneeseen konttiin reiän, josta ammoniakkivettä pääsi valumaan lattialle.

Palokunta savusukelsi ongelmajätevarastolle ja selvitti kemikaalivuodon laajuuden ja vuotavan aineen. 

Samaan aikaan toimistolla harjoiteltiin täyttä päätä kriisiviestintää, kirjoitettiin tiedotteita, päivitettiin nettisivuja ja valmisteltiin tiedotustilaisuutta. Illan päätteeksi pidettiin oikea tiedotustilaisuus. Kalajokilaakson toimittajat olivat mukana harjoituksessa.

“Mielenkiintoista ja hyödyllistä. Saatiin pari hyvää vinkkiä, miten voimme vielä parantaa hätätilavalmiutta.”

” Todentuntuinen harjoitus”



Pakastusrasioiden mysteeri

11. elokuu am 2010

Taas sitä riittää – marjojen poimintaa ja pakastamista. Eikä siinä, mukavaahan se on ja varsinkin sitten, kun saa ottaa aamusmoothieen tai jälkiruokakiisseliin marjat omasta pakastimesta.

Mihin pakasterasiat katoavat?

Mutta mitä ihmettä tapahtuu kesän aikana pakasterasioille? Keväällä niitä on kaikki keittiön ylä- ja alakaapit täynnä. Aina kun laittaa tiskikoneesta puhtaan rasian säilöön, sitä miettii, että miten ihmeessä nuo kaikki ovat ikinä mahtuneet pakastimeen.

Ja sitten kun tulee syksy ja marja-aika, niin kas vain, rasiat loppuvat aina kesken. Ihan aina. Mansikoille niitä vielä riittää ja jonkin verran herukoille, mutta viimeistään puolukoiden kypsyessä ihmisparka joutuu taas pakasterasiaostoksille. Mihin keittiön kaappiin ne tyhjät rasiat ikinä mahtuvat?

Kekseliäs pakastaja löytää avun kauppakassistaan.

Onneksi ratkaisu voi löytyä jätteistä. Tai ei tietysti ihan suoranaisesti jätteistä, vaan elintarvikkeiden pakkausrasioista ennen kuin ne päätyvät jätteeksi. Voirasiaan voi pakastaa, jäätelörasiaan voi pakastaa, maitopurkkiin voi pakastaa, kun suun teippaa huolella kiinni, raejuustopurkkiin voi pakastaa… Aika monet rasiat sopivat pakastukseen, kun niitä vain huomaa katsella uusin silmin.

Ja mikä parasta, käytöstä poistettu pakkausrasia saa uuden elämän ennen kuin päätyy jätteeksi. Siinä taitaa jopa vähän säästyä luonnonvaroja. Kierrätystä parhaimmillaan!



Kirpputorit – hyvän kierrätystä vai pahan kaatopaikka?!?

29. heinäkuu pm 2010

Kesä taitaa olla ns. kotikirppisten kulta-aikaa. Lomareissulta kotiin palatessa silmiin pisti tienvarsilla “kirppis”- kyltit. Valitettavasti yhteenkään en päässyt reissulla tutustumaan, sillä aikataulu oli sen verran tiukka mutta kotopuolessa korjasin asian käymällä paikallisissa kirpputoreilla pitkästä aikaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi sekin lomapäivä kannattanut viettää kukkapenkkejä kitkien.

Kirpputorit vastaanottivat minut tyypillisellä tunkkaisella tuoksullaan. Teki mieli jo ovelta kääntyä takaisin mutta sinnikäästi päätin jatkaa matkaa eteenpäin hyllyjen uumeniin. Hyllyt tursusivat mitä ihmeellisimpiä tavaroita: rikkinäisiä, linttaan poljettuja kenkiä, nuutuneita vaatteita, käytettyjä ihonhoitotuotteita, vanhentuneita meikkejä, kovettuneita kynsilakkoja ja taisi siellä myynnissä olla jopa homehtuneet lastenvaunutkin.

Toista kirpputoria kiertäessäni aloin pohtimaan että onkohan jossain välissä kadotettu se punainen lanka minkä takia kirpputorit on olemassa. Tällä hetkellä tuntuu että kirpputorit ovat vain kaappien ja varastojen perukoilta löytyvien epämääräisten, -minä en tätä tarvi- romujen kaatopaikka ennen kuin ne sitten lopulta päätyvät oikealle kaatopaikalle. Ainakin tavaroiden laadusta voisi näin päätellä. Eräässäkin kirpputorilla oli myynnissä puoleen väliin käytetty huuhteluaine, jonka parasta ennen päiväys taisi olla kultaisella yhdeksänkymmentä luvulla  O_o

Alkuperäinen kirpputorien tarkoitus ollut lienee  se, että annetaan käyttökelpoiselle tavaralle toinen elämä toisessa kodissa, kun itse sitä ei enää tarvitse. Tai ainakin tällä tavoin itse ajattelin, kun tavaroita olen myyntiin vienyt. Kyllä sitä joka myyntiin menevää vaatekappaletta ja tavaraa hypisteli tovin ja mietti ankarasti, että onkohan tämä vielä jollekin käyttökelpoinen vai joutaako tämä jo roskiin. Vein myyntiin vain sellaista tavaraa, mitä kuvittelisin itse ostavani. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kirpputoreille tumpataan kaappien ja varastojen epämääräiset pahvilaatikot sisältöineen katsomatta sen tarkemmin, että mitähän olen oikeastaan myymässä.

Toinen asia, mikä kirvoitti minussa pahaa mieltä, oli hinnat. Parhaimmillaan hinnat huitelivat samalla tasolla supermarkettien hintojen kanssa. Käsittääkseni tarkoitus on kuitenkin päästä eroon itselle hyödyttömästä tavarasta eikä niinkään tehdä bisnestä.  Useaan kertaan, kun olen kirpputoreilta löytänyt itselleni jotain, jää tavara ostamatta viimeistään siinä vaiheessa kun näen hinnan. Viidellä eurolla saa jo kauppojen alennusmyynneistä täysin käyttämätöntä tavaraa.

Toki kirpputoreilta tekee löytöjäkin ja onhan ne monelle opiskelijalle verraton aarreaitta. Hyväkuntoisia astioita ja muita tarpeellisia käyttötavaroita löytää suhteellisen edullisesti verrattuna uusin tuotteisiin. Ja lapsille sieltä löytää todella hyväkuntoisiakin vaatteita, koska varsinkin pienten lasten vaatteiden käyttöikä on lyhyt yhdellä lapsella. Mutta silti suurin osaa myytävistä tavaroita on juuri sitä epämääräistä rojua, mitä meillä jokaisella on kaapit ja varastot pullollaan.

Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että onhan se hyvä asia että kirpputoreja on olemassa ja ihmisillä on mahdollisuus myydä itselle tarpeentota mutta KÄYTTÖKELPOISTA tavaraa pois. Jokaisen meistä pitäisi vain muistaa se punainen lanka minkä takia kirpputoreja on. Ei niinkään se, että saa lompsaansa täytettä vaan se, että saa laittaa hyvää kiertoon. Mieluiten toivon tavaralle jatkoaikaa toisessa kodissa, kun katselen sitä lokkien leluna kaatopaikalla.



Miksi jätteistä pitää maksaa?

28. heinäkuu am 2010

“On se kyllä niin kallista”, valitteli eräs asiakas, kun kerroin että henkilöauton peräkärryllinen kaatopaikalle menevää jätettä maksaa 20 euroa. Asiakas aikoi  mielenosoituksena kipata roskansa johonkin metsätien varteen.

Miksi jätteistä ylipäätään pitää maksaa? Nehän ovat jätteitä!

Jätteistä maksetaan, jotta niistä pääsee eroon.

Jätemaksu on maksu siitä, että joku ottaa jätteesi vastaan ja huolehtii niiden hyödyntämisestä tai hävittämisestä asianmukaisesti ja huolehtii samalla myös siitä, että jätteistä ei ole haittaa ympäristölle. Jätemaksulla myös katetaan monia sellaisia toimintoja, joiden käytöstä ei peritä erillistä maksua (kuten ekopisteet, neuvonta, ongelmajätteiden vastaanotto).

Useampi kuin moni kuvittelee, että jätehuolto katetaan verorahoilla. Ja silloinhan sen pitäisi olla ilmaista, eikö niin?  Tosiasiassa jätehuoltoon ei käytetä senttiäkään verorahoja. Lainsäädännössä on erikseen todettu, että se joka jätettä tuottaa, on velvollinen maksamaan jätehuollon kulut. Tämän “haltija maksaa” – periaatteen on ajateltu vähentävän ihmisten halukkuutta tuottaa jätettä.  Ikävä kyllä, jätemäärät vain kasvavat vuosi vuodelta. Ilmeisesti jätehuolto on edelleen liian halpaa.

Jätehuollon ei ole tarkoitus tuottaa kaupallista voittoa, joten se ei ole bisnestä, eikä kenenkään ole tarkoitus rikastua sillä. Jätemaksut määritellään sen mukaan, että ne kattavat kulut ja esim. lainsäädännön vaatimat ympäristöinvestoinnit.  Esimerkiksi Ylivieskan uusi, tiukat EU-vaatimukset täyttävä tiivis kaatopaikan pohja maksoi n. 2 miljoona euroa. Ilmastolle haitalliset kaatopaikkakaasut keräävä ja hyödyntävä järjestelmä maksoi n. 500 000 euroa. Kotitalouksien käytössä on 213 ekopistettä – maksutta. Kodin ongelmajätteet otetaan vastaan maksutta. 15 hyötyjäteasemaa palvelee kotitalouksia joka viikko.

Siihen nähden 20 euroa jätekuormasta kerran vuodessa tai jäteastian tyhjennysmaksu 6,81 € kerran kuussa ei oikeastaan ole kauhean paljon. Varsinkin kun miettii, mihin muuhun sen kaksikymppisen tai seitsemän euroa heittää sen kummemmin ajattelematta.



Aamujuoksulla kaatiksella

14. heinäkuu am 2010

Usein parhaat asiat ovat aivan silmien alla.

Tämän kesän olen treenannut juoksua. Lisää nopeutta pitäisi juoksuohjelman mukaan hankkia mäkitreeneillä, siis juoksemalla ylös alas jyrkkää, pitkää mäkeä. Tasaisella Pohjanmaalla se on aika paljon helpommin sanottu kuin tehty. Sopivia mäkiä ei ihan joka kulmalla ole.

Kunnes sitten eräänä päivänä tajusin työhuoneen ikkunasta katsellessani, että minulla on treenimaasto aivan silmien alla. Vanha kaatopaikka on Ylivieskan toiseksi korkein maastokohta! Ja huipulle menee vielä tiekin.

Tänä aamuna klo 06:32 alkaen mentiin ylämäkeen spurtteja, loikkia ja vuorohyppyjä. Kyllä tuli kuuma! Mutta tätä tehdään toistekin, kun kerran työnantaja tukee kuntoprojektia tarjoamalla kylän parhaat treenimaastot :-)



Pesulle!

30. kesäkuu pm 2010

Juuri nyt on hyvä aika pestä jäteastia. Kesällä pesu on helppoa ja astia kuivuu nopeasti.

Voimakkaita pesuaineita ei tarvita, vesi ja harjaus riittävät kyllä. Jos haluat, voit käyttää mäntysuopaa tai muuta myrkytöntä pesuainetta. Ja kylläpä on taas mukavaa käyttää putipuhdasta roskista!



Tarmolla ja iloisella mielellä yhteisen asian puolesta

15. kesäkuu am 2010

Jätekeskuksella pidettiin siivouspäivä viime viikon torstaina. Kaatopaikalla kun tätä roskaa riittää, tehtävä ei ollut kovin helppo eikä yksinkertainen. Emmekä olleet sinä päivänä yksin. Hikinen päivä riehaannutti paikalliset hyttysetkin, jotka tuskin koskaan olivat käyneet ihmisten ilmoilla ja nyt ruoka tuli suoraan niiden luo;

Hyttysillä ainakin oli hyvät apajat. Nimim. punaiset paiseet ja kutitus..

Vaikka alueella siivottiin samaan tapaan jo edellisenä kesänä, siivoustempaus herätti monessa epäilystä;

Onko tässä mitään järkeä, mutta mulle vaan hoettiin, että iloisella mielellä…. :D

Kyllä me ollaan typeriä ku kaatopaikalla kerätään roskia, eihän ne lopu koskaan!

Vielä seuraavanakin päivänä keskusteltiin päivän tarkoituksesta..

 Sen eilisen siivouspäivän täytyi olla joku kieron psykologian konsultin testi. JOS me oltais tajuttu, että tehdään aivan järjetöntä hommaa, niin oltais saatu ylennys / palkankorotus / ekstralomaa. Mutta kun ei tajuttu, niin ei auta kuin jatkaa samaa meininkiä kuin ennenkin.

Järjetöntä touhua, mutta ensi kesänä olemme himpun verran fiksumpia emmekä ryntää jätesäkit ojossa kaatopaikalle keräämään roskia… ainakaan ilman hyttysmyrkkyä =)

(Auditoija huom. Lakisääteinen vaatimus täytetty, ympäristöluvan mukainen siivous suoritettu.) 


Näin syntyy roskaa

8. kesäkuu pm 2010

Onhan se tietysti hygieeninen...

Lontoon reissulla nähtyä: yksittäispakattu kertakäyttömuki (!).



Kesä on täynnä ilmaisia ja ympäristöystävällisiä huvituksia

3. kesäkuu am 2010

Koulujen kesälomat alkavat pian ja lapset kaipaavat tekemistä. Parhaimmat muistot jää yleensä ilmaisista elämyksistä – ja usein ne ovat myös ympäristöystävällisiä.

Näitä kannattaa kokeilla:

  • pyöräretki läheiselle uimarannalle
  • kukkaseppeleiden tekeminen
  • vanhan ajan pihaleikit. Kutsu mukaan joukko kavereita ja leikkikää kirkonrottaa, luutamummoa, tervapataa, pallo paikalla….. Googleta sanalla pihaleikit, jos et muista mitä kaikkia kivoja leikkejä oikein olikaan. Ja voi niitä leikkiä aikuisetkin! Mitäpä jos luutamummossa olisikin aito MUMMO!
  • eväsretki mihin vaan, vaikka omalle pihalle
  • yö teltassa
  • saippuakuplien puhaltaminen. Hyvän liuoksen voi tehdä itse sekoittamalla 1 dl vettä, 1 tl käsitiskiainetta, 1 tl glyserolia (apteekista) ja ripaus sokeria tai vajaa 1 tl siirappia. Sekoita varovasti, ettei sekoitusvaiheessa tule kuplia. Puhaltamiseen käy tavallinen mehupilli. Liuoksen tekeminen onnistuu kyllä  ilman glyseroliakin!
  • hellepäivänä leikitään tietysti vesisotaa. Valitse pulloja, joita voi painaa ja jotka truuttaavat vettä. Esimerkiksi tyhjät ketsuppi- tmv. pullot ovat hyviä, samoin samalla periaatteella toimivat juomapullot.
  • puutarhataide: tarvitaan pari isoa pahvia (esim. pahvilaatikon kyljestä) ja purkin erikeepriä tai muuta vesiliukoista liimaa. Lapset keräävät materiaaleja luonnosta (risuja, kiviä, käpyjä, ruohoa jne.)  ja liimaavat niitä pahville taideteokseksi. Jos taloudessa sattuu olemaan sormivärejä, niitä voi käyttää myös värittämiseen. Voi toteuttaa myös pienemmässä mittakaavassa niin, että lapset leikkaavat lehdistä mieluisia kuvia ja kokoavat niistä taideteoksen liimaamalla pahville. Vaikkapa herkkuruokia, muotia, autoja, eläimiä….
  • sadepäiviksi löytyy tekemistä kirjastosta. Sopikaa, että nyt lainataan oikeita kirjoja, tietokonepelit ja dvd:t on kiellettyjä. Kunnon ukkosmyrskyllä kannattaa lukea ääneen kummitusjuttuja!


Takaisin ylös